Kaikki muuttuu, halutaan me sitä tai ei. Niin se Tapio Lehto aina sanoi ja muistutti ympäristölleen, että olemme aina matkalla jonnekin. Lehto oli mies, joka kantoi urheilun ja elämän viisautta sisällään ja oli valmis sitä avaamaan kaikille halukkaille. Tapi kulki omia polkujaan ja ei ollut järin kiinnostunut järjestöurheilun vehkeilystä. Juhani Kärkinen oli mies, joka kantoi sisällään valtavan määrän energiaa ja viisautta. Jussi oli valmis tekemään vaikka mitä, jos se auttoi ympäristöä toimimaan paremmin. Jussikin kulki omia polkujaan, eikä ymmärtänyt ollenkaan urheiluun pesiytynyttä selittelyä.
Molemmat näistä minulle erittäin tärkeistä hahmoista poistuivat keskuudestamme vuonna 2019. Miehet olivat Mukkulan golfkentällä aloittaessani pelaamisen. Miehet olivat siellä aina, kun eri ikäisenä touhusin kentällä. Molemmat olivat kotoisin urheilun ytimestä ja siirsivät meihin nuorempiin hiljaista tietoa, jota itse olen myöhemmin hyödyntänyt urheiluelämässä. En silloin joskus tajunnut, mistä hullut ajatukseni olivat kotoisin ja miksi en millään sisäistänyt koulutuksissa ja seminaareissa kerrottuja urheilun lainalaisuuksia. Olin kasvanut erilaiseen urheiluun, enkä kaikesta ulkoisesta paineesta huolimatta laskenut siitä irti.
Nämä veteraanimiehet olivat loppuun asti erittäin rohkeita tekijöitä, joilta löytyi myös se herkkä puoli. Ymmärsin vasta paljon myöhemmin, mistä oma rohkeuteni ja herkkyyteni oli saanut alkunsa. Nämä Mukkulan golfkentän miehet olivat omalla olemuksellaan ja jutuillaan luoneet jotain tärkeää ymmärrykseeni. Oli paljon muita ihmisiä, jotka vaikuttivat samoin, mutta Mukkulan miehet olivat ne vahvimmat. Nyt näitä äijiä ei ole enää täällä muuten kuin muistoissani. Ehkä ne muistot edellyttävät, etten koskaan lipsu pois urheilun ytimestä.
Lahen mies Mikko Ilonen lopetti pelaamisen kuin seinään ja valmentaja jäi miettimään, mitä pirua tässä oikein tapahtui. Kimpassa 25 vuotta ja sitten ei ollutkaan enää yhtään mitään. Kaikki muuttuu, sanoi se Lehto silloin kauan sitten. Kaikki muuttui ja aloin valmentaa muita pelaajia. Pian en enää miettinyt tuntitolkulla, mitä olisimme voineet vielä saada aikaan. Mikko Korhosen tarina alkoi imeä mukaansa ja nuorten pelaajien haasteet kaiken muutoksessa pitivät valmentajan liikkeessä. Jari Pitkälä houkutteli minua jatkuvasti mitä mielenkiintoisempiin tapaamisiin, joista oli reittejä uusiin haasteisiin.
Olin jo kertonut itselleni, että se iso reissaaminen oli mennyttä elämää ja levottoman sielun on osattava asettua paikoilleen. Uudet valmennukset alkoivat kuitenkin viedä minua taas kohti Helsinki-Vantaata ja ET-kuvioita. Turha se on valehdella – nautin olosta ET-kuviossa, arvostan pelaajia ja pidän tekemisen ilmapiiristä. Tunnen ihmiset ja tulen heidän kanssaan toimeen. Koen jopa, että minua arvostetaan ja saamme viisaiden tyyppien kanssa aikaan mielenkiintoisia keskusteluja. Olo Tourilla on yhtä luontevaa kuin olo Lehdon ja Kärkisen kanssa. Miehet aina korostivat, että kannattaa vaan olla oma itsensä – kaikki muu kyllä hoituu.
Eteeni tuli vuoden mittaan paljon tilanteita, joissa minun ja Ilosen tarina nousi pintaan. Koen edelleen, että meidän kannattaa jakaa perintömme jollakin hyvällä tavalla. Mikko oli niin arvostettu ja viisas tekijä Tour-kuviossa. Suomi golfin uusien tekijöiden mahdollisuudet saavuttaa tavoitteensa ja unelmansa ovat huomattavasti paremmat, jos voimme jakaa kokemuksemme. Lehto ja Kärkinenkin jakoivat urheiluelämän kokemuksensa meille täysin avoimesti – kyllä meidänkin pitää se tehdä. Meidän tulee löytää oikeat tavat ja oikea aika toteuttaa tuo mentorointi mahdollisimman vahvasti.
Ilonen oli vahva tekijä ET:llä, mutta nyt on hieno seurata, kun muut Suomi pelaajat nostavat profiiliaan. Korhonen on saanut karismaa olemukseensa ja olemus mailan varressa alkaa olla vakuuttava. Mies on valmis ottamaan askelia kohti huippu-urheilun ydintä. Samooja osoitti kauden edetessä olevansa kova luu. Mies on jotenkin itsepäinen oman tien kulkija, joka uskaltaa onnistua tiukoissa paikoissa – alkaa muistuttaa Mukkulan äijiä. Pulkkanen hakee vielä niitä hukassa olevia isoimpia vaihteita, mutta tuolla luonteella ja asenteella ne löytyvät kyllä. Koivu otti kauden aikana iskuja vastaan, mutta sekin on vain vaihe, josta on mentävä läpi. Kärkinenkin sanoi joskus minulle, että nyt ollaan Timo syvällä ruffissa, mutta sieltä se Jussi tuli takaisin. Sami Välimäki edustaa kokonaan uutta sukupolvea, jota on ilo seurata. Toivottavasti päästään Ilosen kanssa vauhdittamaan Samin ja monen muun tulevan ET-pelaajan esiinmarssia Tour-elämän kovalle areenalle.
Kaikki muuttuu – niin se vaan on. Muutoksen suuntaa ohjataan asenteella ja vahvoilla mielentiloilla. Pitää olla sitkeä ja rohkea, jotta muutoksen suunta vaikeinakin hetkinä pysyy kohti huippu-urheilun ydintä. Lehdolla ja Kärkisellä oli asenne kohdallaan ja hymy herkässä – ilon kautta kohti menestystä.
Timo Rauhala
Päävalmentaja
GolfMentors
