Muistan vielä sen tunnelman, kun löin nuoren miehen kanssa wedgejä Takkulan lähipelialueella. Minulla oli kassillinen kunnon harjoituspalloja, jotka jaoimme tasan ja löimme kohteisiin. Emme puhuneet lyödessämme, mutta juttelimme kaikkea, kun keräsimme pallot. Siitä alkoi mielenkiintoinen yhteinen matkamme.
Noin vuosi sitten kysyin Mikko Iloselta treenissä siitä, mikä on juuri nyt sinun vahvuutesi golfissa. Olin tehnyt saman kysymyksen nuorille pelaajille ja sieltä oli tullut suorat vastaukset. Golf on selkeä peli – ensin arvioit tilanteen, teet päätöksen, asetut pallolle päätöksen mukaan ja annat palaa. Matias Honkala sanoi, että tuo viimeinen on tietenkin helpointa. Ilonen sanoi, että nuo kolme ensimmäistä ovat vahvuutta. Antaa palaa tekemiseen oli tullut pientä säröä etupäässä putin maailmaan. Se on yleensä heijastetta joistakin muista elämän haasteista. Mikko on aina ollut hyvä tekemään päätöksiä ja menestysjaksot ovat perustuneet koko tuon ketjun hallintaan.
Nyt Mikko teki päätöksen lopettaa peliuransa. Kova päätös Mikko, sanoin minä puhelimessa, kun ensimmäisen kerran juteltiin ratkaisusta. Meillä on 25 vuotta yhteistä taivalta takana. Tuo on pitkä aika ja erittäin harvinainen yhteistyö urheilun saralla. Muistan hetkiä ja tarinoita alkutaipaleelta, ja olen tallentanut omaan kovalevyyni hyvin paljon tapahtumia sekä muistoja yhteisen uramme ajalta. Muistan viimeiset treenit, keskustelut ja reissut erittäin hyvin. On valmentajalle kova paikka jättää tuo kaikki taakse ja jatkaa eteenpäin.
Meidän yhteinen tekemisemme perustui luottamukseen. Opin tuosta, että ilman 100% luottamusta ei ole mitään. Toisinaan koettelimme tuota luottamusta, mutta päädyimme aina ratkaisuihin, joissa menestyminen oli luottamuksen puolesta mahdollista. Meillä oli myös selkeät vastuut tekemisessä. Mikko vastasi omasta elämästään, pelistään ja harjoittelustaan ja minä vastasin valmennuksesta. Alkutaipaleella vastuuni oli laajempi, mutta vuodet Tourilla muuttivat tilanteen tuohon kuvaamaani. Pelaajan ymmärrys Tour-elämästä nousi korkealle ja sen myötä omat vastuut kasvoivat.
Meillä on aina ollut tavoitteita ja unelmia, joita kohti etenimme. Ymmärsin joskus, että ilman selkeää suuntaa on vaikea pitää luottamus ja vastuut kohdallaan. Mikko sanoi minulle 14 vuotiaana haastattelussa, että haluaa voittaa majoreita. Tiukasti sanottu, mutta nuori pelaaja ei perääntynyt. Oli tehnyt päätöksen. Kun me kohtasimme, toimimme niin, että major-voitto on mahdollinen. Tekemisen asenne ja henkinen lujuus vahvistuivat vauhdilla, ja pienellä viiveellä kroppa laitettiin kuntoon kohtaamaan lajin vaatimukset. On ollut jaksoja, jolloin suunta on kadonnut ja tekemisestä on lähtenyt pohja pois, mutta aina se on löydetty uudelleen.
Mikon tarinaan on liittynyt hyvin paljon ihmisiä, jotka ovat edesauttaneet Peluria etenemään urallaan. Mikolle tärkein on aina ollut perhe – sieltä se voima on tullut. Tekisi mieli luetella kaikki ne loistavat tyypit, jotka ovat olleet mukana vuosien mittaan, mutta lista on liian pitkä. Lauri Hurri oli ensimmäinen golfopettaja, ja Lahen Golfin junnuvetäjät loivat rehellisen ja reilun kasvualustan nuorelle kaverille. Knightin pariskunta mahdollisti matkustamista ja auttoi Mikkoa kansainvälistymään. Markku Viro hoiti välineet ja järjesteli asioita. Jussi Hirvonen prässäsi fysiikan ja henkisen lujuuden kuntoon. John Simpson toimi ensimmäisenä managerina ja DJ hoiti caddien roolin ET alkuaikoina. Johan Elliotin tultua manageriksi, syveni matkamme kohti golfin ydintä. Pari vuotta myöhemmin Retsi tuli caddieksi ja hengen luojaksi ja Pierre Johansson vastaamaan Pelurin kropasta ja sen huollosta. Loppuaikoina Robert hoiti talousasiat ja sopimukset, Jasonin kantaessa bägiä. Lisäksi matkalla on ollut paljon muita tärkeitä henkilöitä, mukaan lukien pelikaverit, Tour-kuvion ihmiset sekä kotimaan treenijaksoilla toimineet lääkärit, fysiot ja kehon huoltajat, jotka ovat omalla panoksellaan tehostaneet Mikon kehittymistä.
Olimme aina tarkkoja siitä, että ympärillä oli juuri oikeita ihmisiä. Tiesimme, ettei menestystä tule, jos Tiimi ei ole riittävän vahva. Oli aikoja, jolloin Tiimi oli erittäin tiivis ja toiminta intensiivistä. Ja sitten oli vaisumpia jaksoja, jolloin kommunikaatio oli heikompaa. Toimivaan Tiimiin satsaaminen on ammattiurheilussa yksi menestyksen tärkeimmistä tukijaloista. Me olimme tarkkoja, että kaikilla oli yhteneväinen henkinen asenne tekemiseen. Mikko luotti minuun uusien osaajien sisään tuomisessa.
Mikon ansiosta sain mahdollisuuden työskennellä ET:llä, josta löysin oman henkisen kodin. Valmensin monia pelaajia, mutta tekeminen Mikon kanssa oli aina selkeintä. Me olimme aina rohkeita ja uskalsimme lähteä toiseen suuntaan, jos yhdessä koimme, että niin tuli toimia. Tiesimme molemmat, ettemme tiedä juuri mitään golfista tai urheilusta, mutta otimme koko ajan selkoa mahdollisuuksista. Kunnioitimme alusta lähtien lajin, ET ja huippu-urheilun vaatimuksia, joita yritimme täyttää. Asenne, henkinen lujuus ja kropan toimivuus olivat aina ensin kaikessa. Mikko oli mestari hallitsemaan mielentilansa ja lisäksi poikkeuksellisen taitava kuuntelija. Mielentilojen hallinta johti harjoittelemisen taidon kehittymiseen. Tuo taito oli Mikolla loistava ja antoi mahdollisuuden nousta vaikka kuinka korkealle golfin maailmassa.
Me olemme hyvin erilaisia ihmisiä. Ehkä juuri tuo erilaisuus mahdollisti tämän pitkän taipaleen. Mikko on maltillinen, rauhallinen ja järkevä kaveri, joka määrätietoisesti etenee kohti tavoitteita. Minä impulsiivinen yllyttäjä, joka ei ymmärrä rajojen päälle. Olemme molemmat luovia kavereita ja meitä yhdistää se, että emme ota asioita vakavasti ja ymmärrämme, että suorittamalla ja jännittämällä ei saa paljoa aikaiseksi. Mikko ja muut ET pelaajat ovat opettaneet minulle, että selittäminen ei kannata. Ollaan vaan omia itseämme ja eletään hetkessä.
Jään kaipaamaan niitä hetkiä, kun lähdimme jonkun tavoitteen perään. Matka menestykseen on aina antavampi kuin se itse menestys. On niin hienoa edetä kaverin kanssa, joka heittäytyy siihen täysillä. Joko vedetään täysillä tai sitten ei vedetä ollenkaan. Mikko varmaan tunsi yksinäisissä mietteissään, ettei ole enää valmis heittäytymään kokonaan tuohon leikkiin. Minähän olisin ollut valmis, mutta nyt on kyse Mikon elämästä. On tärkeää ymmärtää sisältä päin, että on aika tehdä jotakin muuta. Uskon, että olen onnistunut valmentajana niissä tärkeimmissä asioissa – pelaaja on onnellinen ihminen uran lopettaessaan, pelaaja on oppinut itseohjautuvaksi ihmiseksi, joka on ympäristölleen loistava tyyppi ja menestystäkin tuli aika ajoin.
Kiitos näistä vuosista Mikko. Uskon, että tulemme tekemään vielä paljon yhteistä golfin ja urheilun kehittämiseksi. Olet suunnannäyttäjä kaikille muille pelaajille, jotka nyt taistelevat oman henkisen kamppailunsa kohti tavoitteitaan ja unelmiaan. Ja minä kiitän perhettäni siitä, että te annoitte minun heittäytyä täysillä tähän meidän golftarinaan.
Timo Rauhala, päävalmentaja, Golf Mentors
Golfmentors